Ihmejuoksija

Asetuin lähtöalueella noin puoleen väliin väkijoukkoa. Aidan takaa sain vielä viimeiset tsempit vaimoltani ja lapseltani. Olin päättänyt, että tänään mennään sykkeiden mukaan, fiilistellään maisemia, aurinkoista keliä, ja otetaan matkalla myös valokuvia. Jos pidän sykkeen alle 160 niin maaliin tullaan, jos ei siis satu loukkaantumista. Alku lähti käyntiin mukavasti, juuri niin kuin pitikin. Jännityssykkeitäkään ei ollut niin vahvasti kuin aiemmissa lappujuoksuissa. Sykkeet mukavasti 150-155 välissä ja etenin tasaista asfalttia juoksijoita ohitelleen, kunnes löytyi samaa vauhtia menevät.   Noin 5 km kohdalla käännyttiin hiekkatielle, josta alkoi vähän jo polkujuoksua muistuttava maasto. Sykkeetkin pysyi edelleen melkein omissa sallituissa rajoissa. Ensimmäinen huolto noin 11 km kohdilla olikin sitten ihmeellistä hätäilyä. Olin miettinyt etukäteen, että täytän vesipullon ja ehkä otan muutaman sipsin ja siitä sitten nopeasti jatkamaan. Kaikki meni muuten jees, mutta en saanut